Koulutus on nyt ohi ja viimeisenä tehtävänä olisi vielä tehdä blogiin vaadittavat jutut. Eli tässä hieman omia ajatuksia koulutuksesta ja niin sanottu itsearviointi. Tehtävänä oli siis pohtia mikä oli helppoa ja mikä vaikeaa.
Heti aluksi täytyy sanoa, että kaikki koulutusvaiheet tuottivat meille jossain määrin harmaita hiuksia. Usko meinasi välillä loppua, mutta onneksi lopulta hommat alkoivat sujumaan. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että emme päässeet Pimun kanssa helpolla koulutuksessa, vaan asioita joutui oikeasti pohdiskelemaan halutun lopputuloksen saamiseksi. Jatkossa vastoinkäymisiin tai miten niitä nyt sitten nimittääkään, osaa suhtautua vain eräänä koulutusvaiheena, joka menee ohi, kun jatkaa sitkeästi.
Alkuun koulutuksen alkaessa koko homma tuntui melko mahdottomalta, että miten voi oppia nämä kaikki asiat ja muistaa ne jatkossakin. Blogi oli tähän todella hyvä väline, johon voi palata aina tarvittaessa ja vaikka välillä tämän päivittäminen otti aivoon, niin silti tämä oli todella tarpeellinen, kun nyt asiaa taaksepäin katsoo.
Lisäksi toisten koulutuksen seuraaminen on ollut hyvin opettevaista ja se on opettanut pohtimaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Meillä oli todella mahtava kurssiporukka ja yhdessä käydyt keskustelut olivat oikein mielenkiintoisia ja opettavaisia. Ratkaisuja tilanteisiin pohdittiin kimpassa ja yleensä saatiin ihan hyvä lopputulos, toki myös opettajien vinkit tulivat välillä tarpeeseen, mutta tykkäsin, että koulutuksessa oli tilaa omille pohdinnoille, eikä vastauksia annettu valmiina.
Toki kurssista jäi hienoinen epävarmuus, että miten sitä pärjää jatkossa, kun joutuu olemaan "omillaan". Onneksi ihan tyhjänpäälle ei jäädä ja olemmekin jo alustavasti sopineet myös kimppatreeneistä tulevaisuudessa,
Koulutus on myös antanut oikeasti hyvän kuvan erikoisetsintäkoiran koulutuksesta, eikä se todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Ylpistymään ei tässä ole kyllä päässyt, vaan melko nöyrin mielin jatketaan hommia eteenpäin. :) Paljon on vielä opeteltavaa, mutta hyvät pohjat koen saaneeni.
Kiitos vielä Keijo, Tommy ja Liisa tästä mahtavasta kurssista! Varmaan paljon unohtui sanoa, mutta näillä nyt mennään.
Hajuerottelukoulutus toteutettiin vaihe kerrallaan.
Käytöksen aikaansaaminen:
Ensimmäisenä koulutuksessa opetimme kaksi erilaista käytöstä, joista toinen valitaan koiralle ilmaisukäytökseksi. Ensimmäinen opettamani käytös oli rullailmaisu, jota aloimme lähijaksolla opettelemaan.
Koulutus eteni vaiheittain "irtorullan" avulla. Ensin pidin rullaa kädessä ja palkitsin koiran rullaan päin suuntautuvasta liikeestä, kosketuksesta ja lopulta rulla tuli ottaa suuhun. Siitä rulla siirrettiin lattialle ja lopulta pantaan roikkumaan. Hajun vaihduttua tämä ilmaisu jäi kuitenkin käyttämättä, mutta käytös on edelleen "varastossa odottamassa" kun sitä myöhemmin tarvitaan.
Toinen ilmaisukäytös oli meillä ns. kumartaminen. Tämä oli huomattavasti helpompi opetettava ja saimmekin käytöksen valmiiksi muutamassa treenissä. Alkuun palkkasin koiraa alaspäin nyökkäyksestä ja palkkion suunta oli myöskin alaspäin. Lopulta vaadin enemmän ja enemmän alaspäin suuntautuvaa liikettä ja liike oli valmis. Tämäkin ilmaisu vaihtui lopulta maahanmenoksi, mutta tulipahan opetettua hauska temppu.
Lisäksi käytöstä yleistettiin jonkinverran, mutta liikaa ei saa jankata, vaan pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vihjeen liittämiseen, heti kun homma sujuu. Jos vihjeeen liittämisen kanssa aikailee, niin vihjettä ja käytöstä on vaikeampi saada yhdistymään.
Käyöksen aikaansaamisessa pyrittiin siihen, että koira itse tarjoaa käytöstä ja käytettiin sheippausta. Mikäli houkuttelua kuitenkin joutuu käyttämään, niin sitäkään ei pidä käyttää kuin muutamia kertoja, ettei koira "jää siihen kiinni". Eli täytyy vaan malttaa mielensä ja odottaa hetki, niin yleensä se haluttu juttu tulee sieltä. Lisäksi palkkion suunta on todella tärkeä. Omissa harjoituksissani sen huomasi todella hyvin. Rullatreenissä haluttiin liikettä ylöspäin, niin palkkio tuli sieltä ja kumartamisessa taas päinvastoin. Lisäksi olisi hyvä, että koira on halutussa asennossa saadessaan palkkion. Eli nopeutta vaaditaan ohjaajalta, tai vaihtoehtoisesti tarkkaa heittokättä.
Vihjeen liittäminen:
Kun ilmaisukäytös oli sujuvaa, niin seuraavana vuorossa oli vihjeen liittäminen käytökseen. Eli siis hajun yhdistäminen ilmaisukäytökseen. Koulutus aloitettiin niin, että hajupurkkia pidettiin kädessä ja kun koira nuuhkaisi sitä, niin naksaus ja odotettiin, että koira tarjoaa käytöstä. Alkuun tässä jouduttiin käyttämään houkuttelua. Kun tämä sujui purkki siirrettiin hyrrään ja sama homma. Sen jälkeen hyrrää alettiin myös hieman pyöräyttämään, jotta koira oppii hakeutumaan purkin luokse. Tätäkään vaihetta ei pidä toistaa liian kauaa, vaan pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Erottelu:
Kun koira osasi tehdä ilmaisun haistettuaan purkkia oli aika siirtyä erotteluun. Aluksi hyrrään lisättiin toinen tyhjä purkki. Kun erottelu sujui näiden kanssa (kaksi perättäistä treeniä 80% onnistumisella) lisättiin hyrrään lisää purkkeja, muistaen kokoajan tämä 80% sääntö. Lopulta päästiin vaiheeseen, jolloin hyrrässä oli useita erilaisia häiriöhajuja kuuman lisäksi. Häiriöt kannattaa valita niin, että niihin saattaisi oikeassakin etsintätilanteessa törmätä. Esimerkiksi muiden koirien hajut, ihmiset, ruoka ja niin edelleen.
Alkuun erottelussa koira saattaa kokeilla ilmaista muitakin purkkeja, näihin ei reagoida vaan annetaan väärien ilmaisujen sammua. Meillähän tässä oli melkoisesti ongelmia ja Pimulle näytti parhaiten toimivan se, että hyrrä ladattiin täyteen purkkeja, niin koira ei enää viitsinyt arpoa, vaan joutui oikeasti käyttämään nenäänsä. Lisäksi on mahdollista käyttää rankaisua, eli oikea purkki poistetaan, jos koira ilmaisee vaan vääriä. Tässä kuitenkin on riskinä se, että samalla koko käytös voi sammua. Rankun käyttäminen saattaa olla suositeltavampaa vasta sitten, kun koiralla on enemmän toistoja alla, eli alkuvaiheessa sammuttaminen on järkevämpää. Lisäksi koiran luonne vaikuttaa tähän myös, osa ottaa tämän enemmän itseensä kuin toinen.
Ärsykekontrolli:
Koiran osatessa erottelun hyvin voidaan alkaa testaamaan ärsykekontrollia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira tekee ilmaisun vain kuumalle hajulle. Mikäli se ilmaisee myös muita purkkeja oikean puuttuessa, käytös ei ole ärsykekontrollissa.
Testaaminen suoritetaan niin, että koiran annetaan ilmaista kuuma muutaman kerran ja sen jälkeen se poistetaan hyrrästä. Sitten vaan odotetaan ja katsotaan mitä koira tekee. Monesti se alkaa oikean puuttuessa ilmaisemaan muita purkkeja ja tämä sammutetaan. Kun koira etsii tai tekee jotain muuta, kuin ilmaisukäytöksen voidaan purkki palauttaa. Palautushetki on tärkeä, sillä se vahvistaa sitä käytöstä, mitä koira tekee saadessaan purkin takaisin radalle.
Ärsykekontrollin testausta voi soveltaa ja koira voidaan esimerkiksi lähettää suoraan radalle, missä etsittävää hajua ei ole. Lisäksi ärsykekontrollilla voidaan sammuttaa hajuja, jotka saattavat esimerkiksi etsintävaiheessa aiheuttaa ilmaisuja.
Yleistäminen ja häiriöille siedättäminen:
Erottelun ollessa ärsykekontrollissa voidaan siirtyä yleistämiseen sekä häiriöille siedättämiseen. Koiralle täytyy siis opettaa, että opittu asia tapahtuu myös muissa ympäristöissä. Alkuun hyrrää siirretään eri paikkaan, kuten toiseen huoneeseen, ulos jne. Tämän jälkeen häivytin purkit hyrrästä laittamalla ne autonrenkaiden ja lasten hiekkaämpäreiden sisään. Tässä vaiheessa ne olivat kuitenkin vielä melko purkkiratamaisesti, mutta koira ei enää nähnyt purkkeja.
Seuraavassa vaiheessa aloin häivyttää sitä purkkiratamaisuutta, käytin kuitenkin edelleen selkeitä kohteita, mutta ne oli ripoteltuna ympäriinsä. Tämän jälkeen etenin siihen, että piilotin purkkeja mm heinikon tms sisään.
Tämän jälkeen Pimu osasi etsiä piilotettuja purkkeja, mutta se ei vastannut lopullista tarkoitusta. Siirryimme siis siihen, että vesi kaadettiin Pimun nähden maahan. Näitä harjoituksia tehtiin jonkin aikaa, mutta sitten koira ei enää saanut nähdä veden kaatamista.
Välimatka lähetyspisteestä hajulle pidettiin lyhyenä ja harjoituksia tehtiin erilaisissa ympäristöissä, jotta käytös yleistyy.
Yleistämisvaiheessa tuli tietenkin myös siedätystä häiriöille, koska harjoitteluympäristöt vaihtuivat. Lisäksi hyrrätyöskentelyssä otettiin häiriöksi ohjaajan liike. Tässä olisi voinut myös tehdä vielä haastavampia häiriöitä esimerkiksi koiran ilmaistessa heilutella lelua. Myöskään erottelua ei välttämättä harjoituksiin tarvita, vaan ilmaisua voi ottaa erillisenä treeninä ja koiran ilmaistessa alkaa tehdä sille häiriötä. Etäisyys ja kesto:
Etäisyyden ja keston treeniä voi tehdä esimerkiksi edellämainitussa ilmaisutreenissä tai sitten purkkiradalla. Koira läheteään kauempaa hajulle, matkaa järjestelmällisesti pidentäen. Etsintä:
Yleistämisvaiheessa sivusimme jo hieman etsintää, kun purkit häivytettiin piilottamalla. Alkuun piilot olivat todella helppoja ja apuna voi käyttää myös houkuttelua ts. näyttää koiralle, kun haju viedään piiloon. Tässäkään asiassa ei pidä kiirehtiä, vaan pitää piilot koiran tasolle sopivana. Mikäli koira ei löydä piiloa ei sitä tietenkään tule auttaa, vaan sitten homma jätetään siihen. Alkuun myöskään etsintäaikaa ei kannata venyttää liikaa, vaan ottaa koira tarvittaessa tauolle. Ohjaamisen välttämiseksi ns. sokkoetsinnät kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti mukaan. Lisäksi etsintäaluetta kannattaa mahdollisesti tallata, jotta koira ei pääse jälkiä seuraamalla piilolle.
Myöskin etsintätreeneissä pitää muistaa nousujohteisuus ja suunnitelmallisuus. Lisäksi kaavoihin ei pidä kangistua, vaan piilojen paikkaa kannattaa vaihdella, sillä monesti meillä on tapana tehdä hyvin samantyyppisiä piiloja. Myös palkkioita kannattaa vaihdella koiran ollessa pidemmällä treenissä, välillä ruokaa, välillä lelu jne,
Ilmaisuun ei kannata etsintätreenissä puuttua, vaan jos siinä on korjattavaa, niin se tehdään erillisen treenin avulla.
Etäjakson treenimäärät jäivät kaukolämpöveden osalta puhtaaseen nollaan. Pimulla alkoi taas valeraskaus vaikeiden oireiden kera ja koirasta ei ollut tekemään mitään. Onneksi saimme keväältä tutun lääkityksen ja Pimun olo normalisoitui.
Tämän tauon aikana talvi kuitenkin pääsi yllättämään meidät. Lunta satoi etelän suunnalle melkoisesti ja en nähnyt kovin mielekkääksi treenata, koska kuuma vesi olisi sulattanut koiralle silminnähtävän kohdan ja nenää ei olisi tarvittu.
Kokonaan emme kuitenkaan nenäjuttuja jättäneet, vaan eräiden sattumusten kautta päädyin ottamaan Pimulle harjoitushajuksi eucalyptuksen. Aloitimme siis treenit ihan alusta, joka toisaalta oli minulle itselleni hyvää kertausta koulutuksen vaiheista.
Onneksi harjoittelu uuden hajun avulla oli huomattavasti sujuvampaa ja pääsimme melkoisen nopeasti erotteluun. Myöskin tämän hajun kanssa oli nähtävissä kaukolämpövedestä tuttua arpomista ja ehdin jo pelätä, että tuleeko tästäkin yhtä pitkä tie. Huoli oli onneksi kuitenkin turha ja ongelma katosi melko nopeasti ja treenit alkoivat sujua.
Juuri ennen seuraavaa lähijaksoa pääsimme jo testailemaan ärsykekontrollia, joten ihan hyvällä mallilla ollaan. Lisäksi tämän hajun avulla pääsemme paremmin harjoittelemaan sisäetsintää, sillä piilojen tekeminen ei ole niin monimutkaista veteen verrattana. Luteet ovat meillä edelleen se ykkössuunnitelma, mutta niitä odotellessa tämä on ihan hyvää harjoitusta. Lisäksi jatkamme veden parissa, sillä suureksi harmiksi lumi on taas vaihtunut vesisateeseen.
Viimeinen lähijakso olisi enää jäljellä ja samalla tulee nähtyä, että onko kaukolämpövesi edelleen koiralla muistissa. :)
